Sjukhusbiblioteken i Västerbotten

Helsinkiin kertoo ylioppilas Antti Ljungbergin matkasta Kuopiosta pääkaupunkiimme opiskelemaan. Nuori Antti huumaantuu uudenlaisesta vapaudestaan ja aikamiehen roolista. Alkumatka taitetaan sisävesilaivalla Lappeenrantaan, josta jatketaan määränpäähän junalla. Antin matkaseurana on papiksi opiskeleva Pekka.
Antti ja Pekka muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Pekka alkaa heti laivalle päästyään tunnollisesti opiskella, kun taas Antti keskittyy pröystäilyyn ja lyöttäytyy hauskaa pitävien joukkoon.
Romaani kuvailee 1800-luvun lopun maailmankuvaa ja käsityksiä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei. Esimerkiksi, kun Antti juo itsensä humalaan, voi pahoin ja haluaa humalapäissään suudella buffettitarjoilijaa, hän ajattelee tulleensa juopoksi, rentuksi ja epäsiveelliseksi eläjäksi, josta ei ole kuin haittaa ja häpeää suvulleen.

Juhani Aho (1861–1921) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Hän kehitti myös aktiivisesti suomalaista kirjakieltä.

Ahon tunnetuimpia teoksia ovat ”Papin rouva”, ”Rautatie” ja ”Helsinkiin”. Lisäksi Aho tunnetaan lyhyistä kertomuksista eli lastuista.

Aho tarttui teoksissaan myös arkaluontoisiin aiheisiin, mikä aiheutti ilmestymisaikanaan kiivastakin kritiikkiä. Vapaa-ajallaan Aho oli intohimoinen kalastaja.